Kohtaamisia vaalikentällä

07.04.2019

Eduskuntavaalit ovat mielestäni suomalaisen demokratian huipentuma. Tietysti sanotaan, että presidentinvaalit ovat kotimaisen politiikan ykkösjuttu, mutta olen tästä eri mieltä. Eduskunta on meidän kaikkien näköinen. Me kaikki valitsemme sinne parhaaksi kokemamme edustajat ja muokkaamme siten Suomen suuntaa aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tämä on minusta arvokasta.

Olen vaalikampanjani aika tavannut satoja eri ihmisiä. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat olleet jollakin tavalla kiinnostuneita siitä, mitä olemme Sinisissä tekemässä. Tämä kiinnostus on vaihdellut laidasta laitaan. Parhaimmillaan se on oivallus siitä, että mehän ajamme juuri oikeita asioita ja lupaus äänestää vaaleissa Sinistä tulevaisuutta. Joko minua tai sitten jotain muuta hyvää ehdokasta.

Pahimmillaan se on ollut väkivaltaa, kun ulkoministeri Timo Soinin kimppuun yritettiin hyökätä Korson maalaismarkkinoilla. Minä saavuin paikalle noin kolme tai neljä minuuttia tämän iskun jälkeen, joten en nähnyt muuta kuin turvamiehet, jotka painoivat hyökkääjän maahan.

Kaikki väkivalta demokratiaa vastaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan eikä se ole millään muotoa hyväksyttävää. Mikäli koet turhautumista, suuttumusta tai sinulla on taipumusta väkivaltaan, puhu asiasta. Hae apua ja koeta löytää jokin rakentava tapa tuoda esille paha olosi, sillä väkivalta ei ole ratkaisu. 

Minulla on ollut lukuisia muitakin kohtaamisia, joista lähes kaikki muut ovat olleet positiivisia. Toki minäkin olen saanut osani huutelusta, mutta se on vain ajattelemattomuutta. Ainoastaan osallistumalla demokratiaan voi oikeasti vaikuttaa. Espoon Ratsutorilla keskustelin pitkään iäkkäämmän rouvan ja hänen koiransa kanssa. Koiran nimi oli Ilopilleri, sillä se tuo nimensä mukaisesti iloa omistajansa elämään. Vantaalla olen kohdannut eläkkeellä olevan rakennusmaalarin, joka kertoi päässeensä kuntoutukseen vasta kirjoitettuaan suoraan presidentille. Helsingissä eräs rouva oli vakuuttunut siitä, että ainoastaan vangeilla on Suomessa asiat hyvin.

Ihmisiä ja mielipiteitä on lukemattomia määriä, mutta yksi yhdistävä tekijä näillä minun kohtaamisillani on ollut. Olemme kaikki olleet siitä samaa mieltä, että Suomi on meidän kaikkien yhteinen koti. Siksi meidän on vedettävä yhtä köyttä, jotta saamme Suomen kurssin pidettyä vakaasti kohti parempaa huomista.

Suomi tarvitsee enemmän ja parempia työpaikkoja.

Taloudessa olemme matkalla kohti parempaa, mutta matkaa on vielä runsaasti jäljellä. Työllisyysprosentin nosto 72 prosenttiin on ollut Sinisen tulevaisuuden työministeri Lindströmiltä upea onnistuminen, mutta matkaa on vielä jäljellä. Ruotsissa työllisyysprosentti on 77,9 %, joten ensi vaalikauden tavoite on pidettävä 75 prosentissa, kuten Sininen tulevaisuus on luvannut.

Suomi on osa turvallista Eurooppaa.

Asumme turvallisessa maassa, jossa naapuriin voi luottaa. Silti olemme osa maailmaa ja sen kriisejä. Tällä vaalikaudella Suomi on tiivistänyt kansainvälistä yhteistyötään mm. Ruotsin kanssa. Ilma-, meri- ja maavoimamme harjoittelevat tälläkin hetkellä yhdessä molempien maiden puolustusta. Tämä on uutta ja erittäin toivottu suunta Suomen puolustuksessa, me tarvitsemme kumppaneita. Tässä Sinisen tulevaisuuden puolustusministeri Niinistö on ollut mies paikallaan ja on noussut yhdeksi kautta aikain kansainvälisimmistä puolustusministereistämme.

Suomi on kaikkien asukkaittensa koti.

Aivan kuin Ilopilleri, meidän on pyrittävä tuomaan iloa ja toivoa toisille suomalaisille. Me olemme yhtä kansaa ja tämä maa on meille rakas. Ei myrkytetä sitä käymällä toisiamme vastaan ja riitelemällä keskenämme, sillä ainoa, joka siitä kärsii, on Suomi. Me olemme yhdessä, me olemme Suomi.