Hanko, meri ja Eurooppa

16.03.2019

Olen kotoisin Suomen eteläisimmästä kaupungista, Hangosta, jossa olen seisonut sillä viimeisellä niemenkärjellä, johon Suomi loppuu ja Itämeri alkaa. Se on osa kauneinta Suomea. Sellaisena minä aina muistan Hangon, meren syleilyssä ja silti vakaana ja turvallisena kotina. Paikkana, jossa on hyvä kasvaa ja nauttia elämästä.

Meri on minulle yhä valtavan suuri ja tärkeä elementti. Sanotaan, että meri kasvaa osaksi ihmisen sielua, eikä koskaan lähde sieltä pois. Tämä on totta. Se on sitä ainakin minulle ja monelle muullekin. Ehkä juuri meri on ollut minulle tärkeä ajattelun ja ymmärtämisen työväline. Se on pakottanut miettimään, mitä taivaanrannan toisella puolella on ja kuinka sielläkin on ihmisiä. Toisia, mutta silti samoja, omien murheidensa ja ilojensa kanssa. Ehkä meri on tehnyt minusta eurooppalaisen.

Suomi on pieni ja pohjoinen valtio, mutta olemme silti osa jotain suurempaa. Me luotamme siihen, että olemme reiluja toisillemme ja olemmekin rakentaneet oikeusvaltion, johon uskomme ja jossa haluamme asua. Tämä valtio on kokenut sadan vuoden aikana myrskyjä ja realiteetit ovat ohjanneet meitä tavalla, johon vain ne pystyvät. Sielumme on silti pysynyt samana. Olemme realisteja ja uskomme arvoihin, jotka koko maailma on hyväksynyt ihmisoikeuksiksi. Siitä olen ylpeä ja haluan pitää kiinni.

Asuin Hangossa lapsuuteni, mutta aikuisuuteni olen asunut Espoossa. Kaupungissa, joka eroaa paljon Hangosta, mutta on silti monin tavoin samankaltainen. Meri on täälläkin merkittävä osa elämää ja yhtä lailla täällä on hyvä ja turvallista elää ja kasvaa aikuiseksi. Olen nauttinut elämästäni täällä. Yhtä lailla olen pohtinut elämää täälläkin. Sitä kuinka Espoo on lähtemätön osa pääkaupunkiseutua ja sitä kuinka pääkaupunkiseutu on elintärkeä koko Uudellemaalle. Elämämme sitoutuvat erottamattomasti toisiinsa eikä elämä olisi mahdollista ilman suurempaa kokonaisuutta. Ei ainakaan sellaisena kuin se nyt on.

Tämä on vertauskuva siitä ajasta, jossa elämme. Olemme aloittaneet ihmiskunnan elämässä ajanjakson, jossa maailma muuttuu globaaliksi yhteisöksi. Meillä tulee edelleen olemaan rajoja, mutta ihmisten elämä tulee elämään niiden yli ja ohitse. Aivan kuten tapahtuu jo tänäkin päivänä. Minulla on ystäviä Singaporessa, voin keskustella ihmisten kanssa Amerikassa koska vain haluan. On siksi ymmärrettävä, että tänään, huomenna ja tulevaisuudessa meidän kaikkien elämä sitoutuu yhä voimakkaammin muiden ihmisten elämään ja toimiin. Reaktiot ovat globaaleja ja muutos on jatkuvaa. Tämä ei pysähdy koska muutos ei pysty pysähtymään.

Globalisaatio näkyy arjessamme, mutta sitä on silti vaikea ymmärtää ja käsittää. Meidän on kuitenkin pyrittävä ja yritettävä ymmärtää se, että reaktiot ovat globaaleja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se asettaa meille ennennäkemättömiä haasteita ja on tavattoman vaikeaa. Me elämme aikaa, jossa koko maailma voi tuomita yhden ihmisen muutamassa tunnissa. Se on käsittämätöntä ja ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa. Koko maailma voi reagoida samaan uutiseen, videoon tai ilmiöön. Käsittämätöntä.

Miten tällaisessa maailmassa voi sitten elää? Onko meidän pelättävä koko ihmiskunnan tuomiota jos teemme jotain väärää. Ehkäpä, sillä sitä tapahtuu jo tälläkin hetkellä. Mutta miten sellaisen vastuun kanssa voi kukaan elää, onko se edes mahdollista? Tietysti ja loppujen lopuksi se on aika helppoa kun sen todella ymmärtää. Minä kysyn itseltäni "mitä hyvää saan tällä aikaiseksi?". Jos vastaus on negatiivinen, jätän sen tekemättä.